Kirjoittaja: Riitta Huttunen

Ideasta kuvataidekouluksi

Pieksämäen kansainvälinen kuvataidekoulu nuorille sai alkunsa ideastani kehittää kuvataidekoulutoimintaa yhdistyksemme oman profiilin pohjalta. Ajattelin, että Pieksämäelle voisi rakentaa uudenlaisen kuvataidekoulun, jossa nuoret, nykytaide, ammattitaiteilijat ja kansainvälisyys kohtaisivat.

Ajatus kuvataideopetuksesta ei ollut Pieksämäen kuvataideseuralle uusi. Jo 1970-luvulla seura järjesti lapsille Pikkutaiteilijat-ryhmän toimintaa. Vuonna 1982 toimin seuran sihteerinä ja esitimme lasten ja nuorten kuvataidekoulun perustamista Pieksämäelle. Kuvataidekoulu käynnistyi vuonna 1990.

Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin syntyi idea kuvataidekoulutoiminnan kehittämisestä jälleen uuteen suuntaan ja tällä kertaa nuorille, nykytaiteeseen ja kansainvälisyyteen painottuen.

Pieksämäen kuvataideseuran hallitus innostui ideasta ja lähti mukaan viemään sitä eteenpäin. Rakensin idean pohjalta seuralle Leader-hankkeen. Hankehakemuksesta edettiin rahoituksen järjestämiseen ja käytännön toteutukseen. Keväällä 2026 idea oli muuttunut toimivaksi kansainväliseksi kuvataidekouluksi Veej´jakaja ry:n ja Pieksämäen kauopungin rahoituksen avulla.

Toimin hankkeen koordinaattorina ja yhtenä koulun opettajista. Toteutimme hankkeen yhdessä Pieksämäen kuvataideseuran hallituksen ja mukana olleiden taiteilijoiden kanssa.

Pidän hankkeiden rakentamisesta. Minua kiinnostaa erityisesti se vaihe, jossa ideasta tehdään jotakin todellista – suunnitellaan, etsitään keinot ja toteutetaan.

Juvan puutaideviikko 2003

Vuonna 2003 sain Juvan puutaideviikolla Vuoden puuveistäjä -palkinnon. Huomasin vasta nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ettei tästä vaiheesta ole kotisivuillani oikeastaan muuta mainintaa kuin yksi rivi ansioluettelossa.

Vanhoja kuvia selatessani löysin kuvan itsestäni tuolta kesältä. Kuvan ottajaa en valitettavasti enää tiedä.

Puun työstäminen oli minusta mieluisaa, helppoa ja hauskaa. Materiaali tuntui luontevalta ja tekeminen eteni nopeasti. Puun parissa oli ilo työskennellä.

Vuoden puuveistäjä -palkinto vuonna 2003 jäi yhdeksi etapiksi kuvanveistäjän polullani. Vuosien myötä työskentelyni on kulkenut monien materiaalien, tekniikoiden ja myös digitaalisen kuvanveiston kautta.

Nyt puunveisto tuli jälleen vastaan hieman yllättävästä suunnasta. Minut on kutsuttu elokuussa puunveistokilpailun tuomariksi.

Tällä kertaa en itse veistä enkä kilpaile, vaan katson muiden tekemiä ratkaisuja. Tuomarina minua kiinnostavat varmasti monet samat asiat, joita olen omassa työskentelyssäni pohtinut vuosikymmeniä: muoto, materiaali ja se, miten tekijän ajatus muuttuu teokseksi.

On hauska palata puunveiston pariin nyt tästä näkökulmasta.

Vuoden puuveistäjä 2003